bomullsmögel
Sclerotinia sclerotiorum

Tuntomerkit: Tartunnan saaneen perunan varteen lähelle maan pintaa kehittyy vaaleanruskea pieni laikku, joka vähitellen suurenee. Varsi ruskettuu ja taittuu lopulta laikun kohdalta. Aluksi varren sisällä on pumpulimaista valkeaa rihmastoa. Kostealla säällä rihmastoa voi näkyä myös kuolevissa lehdissä ja lehtiruodeissa. Myöhemmin varren sisään kehittyy mustia, kovia, jopa sentin mittaisia pahkoja. Sieni talvehtii pahkoina maassa.  

Leviämistapa:   Sienen pahkat säilyvät maassa ainakin neljä vuotta. Kesällä runsaan sateen jälkeen pahkat kasvattavat maan pintaan nahanruskeita lähes sentin levyisiä maljamaisia itiöemiä, jotka levittävät itiöitä koko viljelyaukealle. Tartunta tapahtuu herkimmin kukinnan lopulla. Sieni käyttää ravinnokseen varisseita kukan terälehtiä ja siitepölyä ja vahvistuttuaan tunkeutuu myös eläviin kasvinosiin.

Esiintyminen ja merkitys:  Aikaisin puhjennut varsikuolio saattaa kaataa varsiston jo elokuun alkupuolella. Satotappiot ovat silloin suuret, ja tärkkelyspitoisuus jää alhaiseksi. Tuhot ovat yleensä kuitenkin paikallisia eivätkä jokavuotisia. Varsikuolio yleistyy, jos viljelyaukealla viljellään runsaasti taudin muita isäntäkasveja: kaali- ja öljykasveja, auringonkukkaa, sipulia, porkkanaa ja hernettä.

Torjunta: Nurmi- tai viljapainotteinen kasvinvuorotus, vältetään reheviä perunakasvustoja. Shirlan ja Epok vähentävät varsikuoliota ennen kukintaa ruiskutettuna.

Muistuttavia oireita:  Varsiyökkösen vioitus, näivetystauti, tyvimätä, perunaruton varsioire

Teksti: Asko Hannukkala, MTT ja Anne Rahkonen, PETLA 2007

Pahkahomen taittamia perunanvarsia
Kuva: Anne Rahkonen

 
Pahkahomeen pahkoja varren sisällä
Kuva: Anne Rahkonen

Pahkahome
Kuva: Anne Rahkonen

Klikkaamalla haluamaasi kuvaa saat siitä suurennuksen uuteen ikkunaan. Lataaminen voi kestää, kuvan tarkkuudesta riippuen, muutamia minuutteja.