torrfäcksjuka
Alternaria solani ja Alternaria alternata

Tuntomerkit:   Perunan lehtiin ilmestyy keskikesällä (yleensä heinäkuun aikana) pieniä tummia, terävärajaisia laikkuja. Laikut ovat aluksi pyöreähköjä, mutta muuttuvat kasvaessaan kulmikkaiksi, kun kuolion eteneminen pysähtyy lehtisuoniin. Laikuissa on usein havaittavissa samankeskisiä renkaita. Laikkujen koko ja ulkonäkö vaihtelevat niissä pesivän sienikannan mukaan Myös ilmansaasteet ja muut haitalliset ympäristötekijät voivat aiheuttaa lehtipoltetta muistuttavia lehtilaikkuja perunassa.

Epidemian alkuvaiheessa laikut näkyvät pääosin perunan alimmilla lehdillä. Kasvukauden edetessä oireita ilmaantuu myös keski- ja ylälehdille. Myöhemmin kesällä alalehtien laikut laajenevat niin, että kuolio valtaa koko lehden, joka lopulta kuihtuu ja varisee maahan. Pahoissa epidemioissa jäljelle jäävät lopulta vain perunan ylimmät lehdet ja sadonkorjuuseen mennessä nekin saattavat kuolla pois.

Mukulaoireet ovat harvinaisia. Tartunnan saaneissa mukuloissa voi ilmetä 1?2 cm:n suuruisia pyöreitä laikkuja. Kuoren alla on ohut ruskea kerros, joka joskus muistuttaa mukularuton vioitusta.

Leviämistapa:   Sieni talvehtii maassa kasvijätteiden seassa. Sopivien ympäristöolojen vallitessa sieni tuottaa tautia levittäviä itiöitä. Lämpimällä säällä ja etenkin silloin kun kuivien ja kosteiden olosuhteiden vaihtelut ovat suuria, itiöitä muodostuu runsaasti ja taudin leviäminen on nopeaa. Oirekohdissa sieni muodostaa uusia itiöitä, jotka levittävät tautia edelleen kasvukauden aikana.

Esiintyminen ja merkitys:   Lehtipoltetta esiintyy yleisesti useilla perunanviljelyalueilla. Jos tautia esiintyy vasta aivan loppukesällä, se ei aiheuta satotappioita. Varhainen, nopeasti etenevä epidemia voi aiheuttaa suuria satotappioita. Sekä mukula- että tärkkelyssato on vaarassa jäädä pieneksi etenkin sellaisilla lohkoilla, joilla on aiemmin tavattu lehtipoltetta ja perunaa viljellään vuodesta toiseen.

Torjunta:   Lehtipoltteen torjunnassa ensisijaisen tärkeää on viljelykierto. Perunan välivuosina sientä ylläpitävät perunan satojätteet hajoavat, eikä sieni pääse aiheuttamaan voimakasta tartuntaa. Lehtipoltteen hävittämiseen riittää 1-3 välivuotta riippuen tartuntaa kantavan satojätteen alkuperäisestä määrästä.

Jos viljelykierto ei jostain syystä ole mahdollista, on epidemian uhka suuri. Tällöin tautia voi torjua kemiallisesti. Lehtipoltteen torjunta sisällytetään tilalla käytössä olevaan rutontorjuntaohjelmaan. Riskilohkoilla ensimmäinen lehtipoltekäsittely olisi hyvä tehdä jo noin 4 viikkoa taimettumisen jälkeen. Heti epidemian alussa hyvin suojattu kasvusto pysyy kauemmin terveenä, kuin liian myöhään suojattu.

Yksinomaan lehtipoltteeseen vaikuttavia valmisteita ovat Amistar, Mirador 250 SC ja Maatilan Strobi AM (atsoksistrobiini). Lisäksi valikoimista löytyy sekä lehtipoltteeseen että perunaruttoon tehoavia valmisteita, tai rutontorjuntavalmisteita, joilla on todettu olevan jonkinasteista vaikutusta myös lehtipoltteeseen. Näitä ovat Revus Top ja Consento sekä mankotsebia sisältävät valmisteet kuten esimerkiksi Dithane NT, Penncozeb DG, Tridex 75 DG, Acrobat WG ja Curzate M 68 WG.

Atsoksistrobiinia sisältävillä ja muutamilla muilla lehtipoltteen torjuvilla valmisteilla on resistenssiriski. Tautia aiheuttava sieni voi siis muuntua niin, että se kestää torjunta-aineen. Torjuntaohjelmaan tulisi sisällyttää tehoaineiltaan erilaisia valmisteita. Lisäksi on ensisijaisen tärkeää käyttää valmisteita käyttöohjeiden mukaan. Käyttöohjeen mukaisia annosmääriä ei tule puolittaa tai pienentää. Puolitetut tai pienennetyt annosmäärät johtavat vain taudinaiheuttajan osittaiseen tuhoutumiseen ja sitä kautta kestävien sienikantojen syntymiseen.

Muistuttavia tauteja ja vioituksia:   Perunarutto, harmaahome, magnesiumin puutos

Teksti: Heidi Istolahti, Petla ja Asko Hannukkala, Luke/HY 2015

Lehtipolte
Kuva: Asko Hannukkala

Lehtipolte
Kuva: Anne Rahkonen

Klikkaamalla haluamaasi kuvaa saat siitä suurennuksen uuteen ikkunaan. Lataaminen voi kestää, kuvan tarkkuudesta riippuen, muutamia minuutteja.