bladmögel, brunröta
Phytophtora infestans

Tuntomerkit:   Ruton oireet näkyvät kasvustossa lehdyköihin muodostuneina ruskeina tähtimäisinä laikkuina, jotka laajetessaan muuttuvat pyöreiksi. Kostealla säällä laikkujen reunoille lehden alapinnalle muodostuu vaaleaa rihmastoa.. Vaalea kehä laikun reunoilla näkyy parhaiten aamuisin ja muulloinkin kostealla säällä. Rutto aiheuttaa ruskeita laikkuja myös lehtiruoteihin ja varsiin, ja taudin edetessä kaikki vihreät osat voivat tuhoutua.

Rutto leviää mukuloihin itiöiden välityksellä. Oireet ilmenevät aikaisintaan kahden viikon kuluttua tartunnasta. Mukuloissa näkyy pinnalta katsottuna tummanruskeita alueita, jotka taudin edetessä painuvat kuopalle. Mallossa rutto näkyy ruosteenruskeina epäsäännöllisinä alueina. Terveen ja sairaan solukon välillä ei ole selväpiirteistä rajaa. Rutto leviää mukulan pinnasta syvemmälle muuttaen mallon ruosteenruskeaksi ja tuhoten vähitellen koko mukulan.

Leviämistapa:  Perunarutto talvehtii mukuloissa, jotka ovat saaneet tartunnan, mutta säilyvät pitkään oireettomina. Nykyisin merkittävä ruttolähde ovat munaitiöt, joita muodostuu ruttoisessa kasvustossa. Munaitiöt säilyvät pellossa elossa 3? 4 vuotta. Munaitiöiden saastuttamassa maassa ruton tartuntariski on olemassa perunan istutuksesta lähtien aina kosteiden sääjaksojen aikana. 

Esiintyminen ja merkitys:   Perunaruttoa esiintyy Etelä-Suomesta Oulun korkeudelle saakka keskimäärin viitenä vuotena kuudesta. Ruttoa tavataan pohjoisinta Suomea myöten, mutta harvemmin kuin Etelä-Suomessa. Rutto aiheuttaa huomattavia sato- ja laatutappioita lähes vuosittain, jos kasvustoja ei suojata taudilta.

Torjunta: Perunaruton torjunta perustuu ruton lähteiden poistamiseen ja kemialliseen torjuntaan. Merkittävimpiä lähteitä ovat peittämättömät jätemukulakasat, jääntiperuna, munaitiöt ja saastunut siemenperuna. Lohkoilla, joilla edellisenä kesänä on esiintynyt lehti- tai mukularuttoa olisi turvallisinta viljellä jotakin muuta kasvia kuin perunaa. Ylivuotisten mukuloiden muodostamat versot olisi hyvä hävittää myös muiden kasvustojen seasta. Jätekasojen mukulat eivät saisi myöskään päästä muodostamaan versoja.

Ruton kemialliseen torjuntaan on varauduttava kaikilla lajikkeilla. Vanhoilla perunamailla maassa säilynyt rutto voi puhjeta perunan taimettumisesta lähtien. Maassa säilyneen ruton puhkeaminen edellyttää 3?4 päivän sadejakson, jossa maa kastuu läpimäräksi. Ruttoruiskutukset aloitetaan perunan taimettumisen jälkeen ensimmäisen tällaisen riskijakson koitettua (yleensä perunan varrenkasvu - nuppuvaiheessa). Varsiston voimakkaan kasvun vaiheessa sopiva ruiskutusväli on 5?7 vrk, kukinnasta eteen päin noin 10 vrk. Kuivissa oloissa ruiskutusväliä voidaan pidentää, mutta kasvustossa ei ole tällöin kunnon suojaa ruttoa vastaan.

Torjuntaruiskutusten aloituksen ajoittamisessa voi hyödyntää MTT:n ja Perunantutkimuslaitoksen ajankohtaistiedotteita sekä kasvukaudella päivitettävää ruton esiintymiskarttaa.  

Luomutuotannossa kasvinvuorotus on tärkeä ruton maatartunnan välttämiseksi: ei perunaa peräkkäisinä vuosina samaan paikkaan eikä vielä yhden välivuodenkaan jälkeen. Munaitiöit säilyvät tartutuskykyisinä neljäkin vuotta. 

Eduksi on ilmava, väljä kasvusto tuulisella avoimella paikalla, joka kuivahtaa nopeasti sateesta ja kasteesta. Iso penkki estää ruttoitiöitä pääsemästä kosketuksiin mukuloiden kanssa.

Rutontorjunta-aineita: Dithane, Penncozeb, Tridex, Electis, Ranman, Revus, Shirlan, Trimangol,  Acrobat, Curzate, Sereno, Tanos, Tyfon, Epok, Ridomil Gold 

Muistuttavia tauteja: Harmaahome, joka ilmaantuu yleensä ensin vanhimpiin lehtiin. Harmaahomeen harmaa rihmasto kehittyy tautilaikun keskelle, mutta ruton laikun reunoille. Lehtipolte.

Teksti ja kuvat: Asko Hannukkala, MTT 2004

Klikkaamalla haluamaasi kuvaa saat siitä suurennuksen uuteen ikkunaan. Lataaminen voi kestää kuvan tarkkuudesta riippuen muutamia minuutteja.