kvickrot
Elymys repens

Tuntomerkit: Juolavehnä on maanalaisten versojensa avulla leviävä monivuotinen rikkaheinä. Juolavehnän lehdet ovat tasasoukkia ja litteitä.  Lehtien yläpinnassa ja lehtitupessa on yleensä vaaleita karvoja. Tähkä on litteä, kokonaisena säilyvä. Juurakot ovat valkoisia, suunnilleen maanpäällisten versojen paksuisia. Tiheimmillään juurakot haittaavat äestystä, istutusta ja nostoa. Ne kerääntyvät äkeen piikkeihin, istutuskoneen vantaisiin tai nousevat nostokoneeseen. 

Esiintyminen ja merkitys: Yleinen ja runsas koko maassa, etenkin nurmissa ja kevätviljapelloissa. Tiheä juolavehnäkasvusto  voi jopa tukahduttaa viljelykasvin.

Muistuttavia kasveja: useat heinälajit

Leviämistapa: Leviää siemenistä ja juurakonpaloista.

Torjunta: Juolavehnä torjutaan perunasta valikoivilla juolavehnähävitteillä. Ruiskutus tehdään juolavehnän 3?4-lehtivaiheessa. Viljapelloilla sänkimuokkaus heti puinnin jälkeen ja myöhäinen kyntö heikentävät juolavehnää tehokkaasti. Perunanviljelyyn tulevilta nurmi- ja viljalohkoilta juolavehnä hävitetään glyfosaatilla. Puinnin jälkeen runsas olkimassa kerätään pois, minkä jälkeen odotetaan sopivaa torjunta-ajankohtaa. Glyfosaatti tehoaa parhaiten, kun ruiskutus ajoitetaan kosteahkoon sääjaksoon, ja juolavehnä on hyvässä kasvussa.

Valikoivia juolavehnähävitteitä: Agil, Focus Ultra, Fusilade Max, Targa Super, sekä pienannosaineet Maatilan S-sulfuroni, Monitor, Maatilan R-sulfuroni ja Titus.

Teksti ja kuvat: Anne Rahkonen, PETLA 2007

Klikkaamalla haluamaasi kuvaa saat siitä suurennuksen uuteen ikkunaan. Lataaminen voi kestää, kuvan tarkkuudesta riippuen, muutamia minuutteja.