Tärkkelysperunan käyttösiemenhuolto -raportin voit ladata tästä linkistä

Peittauskoe

Kevään ja kesän 2002 aikana suoritettiin tärkkelysperunan siemenen peittauskoe. Peittauksen vaikutusta tärkkelysperunan tuotannossa tutkittiin neljässä eri kokeessa. Kokeet olivat Alajärvellä ja Lapualla. Kokeissa olleet perunalajikkeet olivat Saturna, Posmo ja 2 * Tanu. Tutkimuksessa tutkittiin kahden eri peittausaineväkevyyden vaikutusta peittaustulokseen. Kaikki peittaukset suoritettiin kastelukannutekniikkaa käyttäen. Kokeissa tutkittiin myös peittausajankohdan ja lajittelun vaikutusta tärkkelyssatoon.

Peittaukset suoritettiin kastelukannutekniikalla keväällä 2002. Peittauksia tehtiin kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäinen peittausvaihe oli peittaus ennen idätystä ja toisessa vaiheessa peittaus suoritettiin ennen istutusta.

Koelohkot kepitettiin multauksen jälkeen. Koeruudut olivat neljä metriä pitkiä ja kerranneita oli kaksi.

Kasvukauden aikana koelohkoilla tehtiin havaintoja ja havainnot kirjattiin yksityiskohtaisesti pöytäkirjaan. Kasvustohavainnot tehtiin Perunantutkimuslaitoksen antaman ohjeistuksen mukaisesti. Havaintojen tekijöinä toimivat Timo Kalliomäki ja Katariina Vihlman. Myös PETLAN tutkija Anne Rahkonen oli mukana yhdelle havainnointikierroksella, jolloin hän opetti mm. havainnointitekniikkaa. 

Kasvukauden aikana kirjattiin yksityiskohtaiset havainnot kaikista koeruuduista taimettumisen suhteen. Kenttäkirjaan merkittiin päivämäärä, jolloin 50% nettoruudun yksilöistä oli taimettunut. Yksilön taimettumiseksi laskettiin päivä, jolloin perunan ensimmäiset lehdet olivat avautuneet.

Kasvuston alkukehitys arvioitiin ruutukohtaisesti. Alkukehitys mitattiin kasvuston peittävyysprosenttina noin 2 viikkoa taimettumisen jälkeen. Alkukehitykseen käytettiin mitta-asteikkoa 0-100.

Puuttuvat yksilöt laskettiin kaikista nettoruudista. Puuttuviksi yksilöiksi laskettiin aukkokohtien puuttuvat taimet.

Noin kaksi viikkoa taimettumisen jälkeen laskettiin koeruudun yksilömäärä, sekä versolaikkuisten yksilöiden määrä. Versolaikkuisiksi yksilöiksi luettiin versolaikun vuoksi taimettumattomat ja selvästi versolaikun vaivaamat. Versolaikkuisuus arvioitiin penkin päältä taimien kunnon perusteella. Taimettumattomista kohdista syy selvitettiin kaivamalla penkki auki. Lisäksi ensimmäisen ja toisen koenoston yhteydessä luokiteltiin versolaikkuvioitus selviin ja lieviin versolaikkuihin.

Tyvimätäiset yksilöt laskettiin ensimmäisen ja toisen koenoston yhteydessä.

Kasvuston tuleentuneisuus arvioitiin myös 1 ja 2 koenoston yhteydessä asteikolla 1-9

Perunaruttoa havainnoitiin muiden havaintojen yhteydessä. Sen sijaan hallavioituksia ei hallattomasta kesästä johtuen tarvinnut tehdä.

Kaikki koelohkoja koskevat taustatiedot kerätään isänniltä syksyn aikana lohkokirjanpidosta.

Kaikissa kokeissa peittaukset tehtiin Moncut 40 SC peittausaineella. Kokeissa 3100, 3200 ja 3300 peittausainetta käytettiin 0,125l / 20 litraa vettä / 1000 kg siemenperunaa. Kokeessa 3400 käytettiin upotuspeittauksen 0,15 % seossuositusta eli 0,015 l/ 10 litraa vettä /1000 kg siemenperunaa.

Kokeessa tehtiin kolme eri koenostoa noin viikon välein. Kaikki koeruudut kaivettiin käsin kuokalla. Koenostojen yhteydessä kirjattiin koepöytäkirjaan kaikki tarvittavat havainnot ja sato punnittiin ja tärkkelyspitoisuus ja puhtausprosentti määritettiin Lapualla Raision perunajauhotehtaalla.

Ensimmäinen koenosto tehtiin 6-8.8. Toinen koenosto tehtiin 19-20.8. Kolmas ja viimeinen koenosto tehtiin 2-3.9. Nostoajankohdat olivat suunnitelman tehtaiden toivomusten mukaisia.

Kolmannen koenoston yhteydessä ei kirjattu havaintoja pellolla. Ainoastaan sato, puhtaus ja tärkkelys määritettiin koe ja ruutukohtaisesti. Kolmannen koenoston jälkeen tehtiin myös ulkoinen laatumääritys. Ulkoisen laadun arvosteluun tarvittava näyte otettiin tärkkelysmäärityksen jälkeen koejäsenten perusnäytteistä siten, että 1 ja 2 kerranteista otettiin yksi yhteinen näyte. Laatuarvosteluun käytetyt näytteet olivat kooltaan > 5kg. Näytteen kaikki perunat jaoteltiin kokoryhmiin 5 mm. välein (35mm ? 70mm). Ulkoisen laadun arvostelussa eroteltiin näytteestä terveet ja vioittuneet mukulat. Vioittuneet mukulat jaettiin vioitustyypin mukaan neljääntoista eri vioitustyyppiin. Jokaisen vioitustyypin mukuloiden paino punnittiin ja vioitustyypin määrä ilmoitettiin painoprosentteina prosentin tarkkuudella.

Peittaustulokset vuodelta 2002 Powerpoint diaesityksen voit ladata täältä